Maaliskuu 2019: Bileiden kaupunki
Viikonloppu, 1.-3.3. 2019
Ajankohdan insinööritaidon näyte: Tritonia-sukelluspuku, joka on kuin suunniteltu pulp-peliin.
Venkoilin liikunnan harrastamisesta kaikenlaisilla kurkkukipuverukkeilla, ja sen sijaan keskityin pelinkirjoittamiseen. Perjantain ja lauantain käytin ideoinnin ja piirtämisen parissa. Toki tiesin suunnilleen, mitä olin aikeissa pelauttaa, mutta oikeasti Xibalban 20. jakso rakentui vasta edellisenä iltana.
Sunnuntaina pelattu peli onnistui varsin hyvin. Havaitsen kyllä omissa peleissäni tietynlaisen ratakiskoisuuden helmasynnin: kovin usein muut hahmot vetävät johonkin suuntaan, ja vaikka pelaajahahmojen ei ole mitenkään pakko mennä mukana, he yleensä menevät. That said, tähän peliin mahtui kyllä myös pelaajalähtöisiä sankaritekoja ja aloitteita, sekä hyytävän jännittäviä pätkiä. Xibalba on edelleen peli planeetan ihmeellisistä asioista, mutta välillä tuntuu, että tuon ne esiin tavalla, joka on omiaan vain saamaan ihmiset pysymään niistä mahdollisimman kaukana. Case in point: tässä pelissä esiintyneet syvät meret. Enkä ole vielä edes päässyt luoliin saakka.
Maanantai, 4.3. 2019
Päivän hahmo: Sheriffi Alan Pangborn, monesta kirjasta tuttu
Töihin meneminen oli pelin jälkeen raskasta ja päivä ei ollut superproduktiivinen. Velttoilin palavereissa ja välttelin muutenkin oikeita hommia, mitä nyt ajelin vähän levyjenpuhdistusskriptejä.
Kotona annoin itselleni luvan viettää vapaapäivää. Käytin sen katselemalla Castle Rockin ekan jakson, koska kuitenkin minulla ja Stephen Kingillä on pitkä yhteinen historia. Sarja ei vaan taida mennä jatkoon, koska vaikka premissi onkin kiinnostava, tekijänä on J.J. Abrams, mikä saa epäilemään, että mitään ei ole ajateltu kovin pitkälle. Ja tämän voisin ehkä vielä suoda anteeksi - ei Kingin omissakaan tarinoisssa aina/usein mitään tolkkua ollut - mutta jotenkin häiritsi se, että vuoteen 2018 sijoittuva tarina tuntuu maailmalogiikaltaan kovin 80-lukulaiselta. Kun spoileriasiasta halutaan vuotaa tietoa ulospäin, se tehdään soittamalla satunnaiselle juristille, ei esim. viraalisen someviestin kautta. Tuntuu siltä, että tekijät ovat liiaksikin jumissa siinä, miten asiat tehtiin inspiraatioteoksissa, eivätkä ota huomioon, että maailma ei ole enää samanlainen. En tiedä, olisiko King itse tehnyt moista mokaa.
Tiistai, 5.3. 2019
Päivän kummastelu: Google Adminin rajapinnat
Kotona on ollut viimeisen kahden viikon aikana typerää jännityselementtiä, kun taloyhtiön lukot vaihdettiin. Aiemminkin kohtaamani iLoq ei ole asunnossamme oikein suoriutunut, ja parhaimmillaan kolme ihmistä neljällä avaimella yrittämällä ei ole saanut kotiovea auki. Lukkoliike oli vittuillut vain että "käyttäjän virheeltä kuulostaa", mikä oli saanut vereni hieman kiehumaan. Olin esittänyt näkemyksen, että kotioven lukon pitää toimia 7-vuotiaalla, 90-vuotiaalle ja umpikännissä baarista palaavalle; kun se ei toimi edes perusterveelle ja suuremmista kognitiivisista häiriöistä vapaalle keski-ikäiselle, on kyseessä kyllä lukkovirhe.
Lopulta tämäkin oli myönnetty, ja lukko oli nyt vaihdettu. Tänään se sentään suostui aukeamaan kunnolla. Sittenkin iLoq tuntuu epämääräisen huteralta ja ylisuunnitellulta ratkaisulta lukitsemiseen. En vielä oikein luota siihen, että se alkaa toimia. On typerää joutua kantamaan huolta oman kotinsa etuovesta.
Keskiviikko, 6.3. 2019
Päivän parhaus: Monica Rambeau
En ole koskaan lukenut Captain Marvel -sarjiksia. Hahmo on ollut minulle aina sivuhenkilö joidenkin muiden tarinoissa - joko Ms. Marvel Kostajissa tai Marvel Team-Upissa, Binari Ryhmä X:ssä, tai nykyinen Captain Marvel uudessa Ms. Marvelissa. En tiennyt tarkalleen, mitä odottaisin hänen elokuvaltaan.
Mutta leffa oli vallan mainio! Ykkösinhokkini Marvel-leffoissa, suttuinen toimintaohjaus, puuttui lähes kokonaan, hahmoja käsiteltiin hyvin ja juoni oli reipas. Lisäksi Carol oli todella hauska, mutta aivan eri tavalla kuin muut MCU:n koiranleuat. Hän ei ollut moottoriturpa-Hämähäkkimies, pistävän sanavalmis Tony Stark tai komediaan luisunut Thor. Carolin huumori oli jotenkin paljon orgaanisempaa, minimalistista kuittailua joka ainakin minuun osui todella hyvin. Toki elokuvassa oli myös kohelluskomedian elementtejä, joita en aina jaksa, mutta päähenkilön koko emotionaalinen skaala oli asiaankuuluvan laaja.
Winter Soldierin tarina ja eheä teema pitää edelleen puolensa suosikkinani, mutta kokonaisuudessaan Captain Marvel kiipesi kyllä todella lähelle. Näin kuuluu tehdä kosminen seikkailuelokuva.
Leffan jälkeen istuimme Velman ja Riikan kanssa syömässä ylikuormitetussa Subwayssa. Kinopalatsi on nykyään minulle aika oiva paikka käydä elokuvissa arkisin, koska se on työpaikasta vain korttelin päässä.
Torstai, 7.3. 2019
Päivän mieleenpalautus: ldapmodify
Töissä kolmen hengen IT-ryhmämme tajusi, että olimme siirtyneet paniikki- ja tulipalonsammutusmoodista tilanteeseen, jossa kriittiset asiat rullasivat ja pystyimme oikeasti suunnittelemaan tulevaisuutta. Tämä oli ollut toki tavoitteemmekin, mutta yllättävän nopeasti siihen päästiin. Ei tuntunut omalta ansioltamme, enemmänkin jotenkin meidän ympäristömme oli hellittänyt puristusotettaan. Toki yhdellä meistä on edelleen 60 tuntia plussaa, mikä ei ihan kieli levosta ja rauhasta.
Kuntosalilla oli raskasta, mutta enpä sentään luistanut siitä. Kotona kirjoitin Xibalban pelikuvauksen loppuun ja huomasin pohtivani uutta kampanjaideaa. Ei olisi aikaa enää kolmannelle pelille, kahdessakin on tekemistä ja jotain kaunokirjallisuuttakin pitäisi muka tuottaa. Dedis tuli, dedis meni, viuh vaan kuului.
Viikonloppu, 8.-10.3. 2019
Ajankohdan korvamato: Baby Shark (katselu omalla vastuulla)
Käytin perjantain etäillen. Töiden jälkeen tavoitteeni oli kirjoitella jotain järkevää, mutta sen sijaan päädyin nakuttelemaan pohjatyötä fantsuropekampanjaan. Mistä helvetistä tämä nyt sitten muka oli peräisin? Fantsu ei ole minun juttuni, ja minulla on aivan riittävästi kampanjoita kesken jo nyt.
Lauantaina pelattiin lyhyehkö sessio Raudan tietä, ja sen jälkeen siirryttiin Arabiaan tanssibileisiin. Oloni oli jotenkin vähän tukkoinen ja kurkkukipuinen, mutta siitä huolimatta tanssin niin paljon kuin suinkin jaksoin. Biletys ilman tanssimista on turhaa, mutta tanssimisen kanssa se on mahtavaa ja valtavan hauskaa. Livahdimme raukkamaisesti kotiin siivoamatta.
Sunnuntaina Karo päätti ottaa muusani tehtävät, ja uhkasi rankaista minua mikäli en kirjoittaisi lisää Näkymätöntä piiriä. Niinpä heitin dokumenttiin viitisensataa sanaa tekstiä. Ne eivät välttämättä olleet ihan parhaita sanoja, mutta sentään juoni hyppäsi mukavasti eteenpäin. Ihan hyvä, ei tässä mitään maailmankirjallisuuden merkkiteosta koeteta luoda.
Maanantai, 11.3. 2019
Päivän lyriikka: "Vanda / Vanda / där blir du / en panda"
Perkeleen Baby Shark soi päässä melkein koko päivän, ja jos se hetkeksi väistyi, tilalle tuli Kalevauvan Vantaa. Ei nyt riittäisi prosessoritehoa pyörittää mitään ylimääräistä orkesteria pipossa kun pitäisi keskittyä töihin ja muihin juttuihin. Lisäksi viikonloppu oli täydellisesti tuhonnut jo vähän paremmassa kunnossa olleen ihoni. Olen varmaan allerginen Karolle.
Kun kirjoittamisesta olin eilen kerran saanut kiinni, tein parhaani pitääkseni tahtia yllä. Jotenkin sain tänään dokuun kokonaista tuhat sanaa, ja mikä parasta, tiedän mitä kirjoitan seuraavaksi. Nyt kun voisi pitää viikon loman niin käsis saattaisi vaikka tulla valmiiksi.
Tiistai, 12.3. 2019
Päivän tutkimus: Hissikorin osien nimet
Robottifirmassa olen aina välillä törmännyt valituksiin huonosta työilmapiiristä. Puusilmäisyydestäni kertonee, etten lainkaan ole itse kohdannut tätä. Normaalisti tulkitsisin tämän tarkoittavan, että olen itse vain syyllinen koko juttuun, mutta tuskin olen moista kuitenkaan kahdessa kuukaudessa ehtinyt saada aikaan.
Kummaa kuitenkin. Minusta ihmiset viestivät toisilleen asiallisesti ja rakentavasti, kiittävät kun aihetta on, ja silloinkin kun kiukuttelevat, tekevät sen harmistuneena asioihin eikä henkilöihin, ja osoittavat selvästi mikä hiertää. Tämä on paljon parempi ratkaisu kuin kyräily tai kyyninen väsymys, joihin olen yliopistomaailmassa tottunut.
Vain 400 sanaa tekstiä tänä iltana, mutta edelleen tiedän minne olen menossa. Viikonloppuna pitäisi kyllä vetää peliä ja kaikkea, joka leikkaa tuottoisaa kirjoitteluaikaa.
Keskiviikko, 12.3. 2019
Päivän vertaus: "Like Titanic voting for the iceberg to get out of the way."
Taas jatkui Britanniassa Brexit-vääntö, ja seurasin sitä uskomatta näkemääni. Koko farssista tulee mieleen kaksivuotias, joka itkupotkuraivoaa matolla. Ei suostu nukkumaan vaikka väsyttää, ei suostu syömään vaikka on nälkä, ei lakkaa huutamasta vaikka kurkkuun sattuu. Brittiparlamentti ei hyväksy erosopimusta, ei hyväksyä eroa ilman sopimusta, eikä ilmeisesti osaa myöskään peruuttaa eroa. Näkyvillä oleva sähläys oli järkyttävää. Sadistinen pieni osa minusta toivoisi, että koko homesaari palaisi nupit kaakkoon vedetyssä no deal mad max -tulevaisuudessa, mutta oikeasti tiedän, että ihmisperseet jotka tätä juttua vetävät eivät siitä kärsisi tai oppisi. Saataisiin vain paljon kuolinvuoteellaan julistavien 70-vuotiaiden korinaa siitä, kuinka nyt saatiin Englanti takaisin ja mitään en kadu. Katuminen, katkeruus ja kärsiminen jäisi nuorille, jotka tätä eivät halunneet.
Samaa teemaa jatkaen, jotkut koulut olivat ilmeisesti paheksuneet koululaisten aikeita osallistua perjantain ilmastonmuutosmielenosoitukseen keskellä päivää. Kypsänä 46-vuotiaana mielipiteeni on, että kaikki yli kolmekymppiset voisivat pitää päänsä kiinni asioista, jotka koskevat heitä aivan saatanan paljon vähemmän kuin heitä yli 10 vuotta nuorempia; mitä enemmän ikäeroa on, sitä visummin pää pitää pitää kiinni. Luvallista on sanoa "kyllä" kun nuorempi ihminen ilmoittaa, mitä hänen planeettansa pelastamiseksi pitää tehdä.
900 sanaa romaania.
Torstai, 14.3. 2019
Päivän fiilis: Kipeä
Jostain syystä olkapää alkoi vihoitella niin paljon, etten saanut edes kunnolla nukuttua yöllä. Tämä oli nyt sietämätöntä. Heti aamulla otin yhteyttä lääkäriin, mutta vähäisen yöunen takia työpäivä oli hieman saamaton. Sentään korjasin kasapäin virheitä ja harhaolettamuksia asennusskriptistäni ja kirosin tapaa, jolla LDAP-skeemamme oli viritetty.
Koetin kirjoittaakin, ja vähän sainkin sanoja paperille, mutta enimmäkseen olennaisen kohtauksen uudelleenkirjoitus torppautui häiriötekijöihin. Ahdistavaa.
Perjantai, 15.3. 2019
Päivän pelisitaatti: "Cone-shaped aliens. Must be from Coney Island."
Fysioterapeutti kierteli ja runnoi olkapäätäni, ja kertoi minulle millä tavoin minun pitäisi toimia, että siitä tulisi parempi. Olisi kivaa jos minulla olisi oikea hahmotus siitä, miten ihmiskehon lihakset oikein toimivat, mutta ehkä se pienikin määrä joka minulle tässä yhteydessä selitettiin auttaisi.
Töissä korjailin bugeja ja potkin ensimmäistä isoa projektia käyntiin. Sitten siirryin Pohjois-Haagaan, jossa vietettiin Adeptin syntymäpäivää. Synttärin kunniaksi syötiin omituisia asioita ja pelattiin Eldritch Horroria. Käsittämätön pulp-okkulttinen peli voitettiin todella täpärästi, Azathoth ei noussut ja vain yksi investigaattori joutui kosmisten kauhujen syömäksi.
Viikonloppu, 16.-17.3. 2019
Ajankohdan lyhäri: Fish Night
Koetin kirjoittaa koko viikonlopun, ja tavallaan kyllä kirjoitinkin, mutta lopulta hyväskyttävä saldo jäi vain 800 sanaan. Noin 2000 sanaa päätyi deleted scenes -dokkariin, kun kirjoitin itseäni vain umpikujaan kerran toisensa jälkeen.
Kirjoittamisen ohella olin superlaiska ja katselin lähinnä sarjoja. Love, Death & Robots tuli vilkaistua kokonaan. Se oli hyvin epätasainen, hetkittäin rikollisen tyhmä, täynnä teemallisia ärsyttävyyksiä ja arvoiltaan aika takaperoinen, mutta se sai tämän kaiken anteeksi pelkästään visuaalisten ansioidensa vuoksi. 18 jaksoa, 18 erilaista animaatiotyyliä, useimmat näistä jollain tavalla henkeäsalpaavia. Pari toki näytti videopelien välianimaatioilta.
Maanantai-tiistai, 18.-19.3. 2019
Ajankohdan tyypillinen mutkikkuus: Paketinhallintaa pyörittää oma mirror, joka nojaa approxiin, joka pyörii docker-containerissa, joka asuu virtuaalipalvelimella, jota tarjoavan laitteen käyttöjärjestelmä pitäisi päivittää.
Työpäivät venyivät pitkään, kirjoittaminen jäi hyvin vähäle. Pelkäsin rikkoneeni töissä paketinhallintajärjestelmämme, mutta näköjään se olikin vaan sattumalta samaan aikaan kehittänyt täyden levyn. Sain sentään vähän käytyä salilla ja käveltyä, mutta aika hyödyttömän tuntuista oli meno noin yleemsä.
Keskiviikko, 20.3. 2019
Päivän huokailu: Brittien "neuvottelutaktiikka"
Töissä muutamat tekniset ongelmat alkoivat kääntyä vähitellen voiton puolelle. Niiden takana on toki toisia teknisiä ongelmia, enkä vielä ole edes uskaltanut puuttua yhteenkään oikeasti isoista asioista. Kotona pelailin Freedom Forcea, kun PlayOnMac sen oli kerran helpoksi tehnyt. Fyysistäkin toimintaa olisi pitänyt harjoittaa, mutta näklöjään en moiseen ryhtynyt.
Torstai, 21.3. 2019
Päivän huvitus: Teollisuusalueella lähin lounaspaikka on Ikea
Pääsin tai jouduin työmatkalle. Kohteena oli kuitenkin valitettavasti tai onneksi vain eksoottinen Tampereen pienteollisuusalue, jossa robotteja kootaan. Ajoin sinne kollegan kanssa, ja käytin tehokkaan nelituntisen konfiguroimalla verkkoyhteyksiä ja hahmottamalla, miten tämä osa prosessiamme toimii. Olimme hyvin tuotteliaita, ratkaisimme ison kasan ongelmia ja pääsimme jopa ajoissa kotiin.
Kirjoittamisen sijasta pelasin Freedom Forcea. Olen huono ja aikaansaamaton ihminen.
Viikonloppu, 22.-24.3. 2019
Ajankohdan esikuva: Hildur
Perjantai oli töissä nonstop-paniikkia, kun Nvidian päivitys päätti jostain syystä sotkea robottejamme. Koin taas olevani hieman turhaa painolastia kun pätevämmät ihmiset ratkoivat kaikki ongelmat ja minä vain seurasin sivusta. Sitten seurasi tukipuhelu toiselle asiakkaalle, mutta siitäkään ei tullut mitään. Tällä kertaa syy ei ollut yksinomaan omassa osaamisessani; keskustelukumppanin kanssa ei tuntunut oikein olevan yhteistä kieltä. Siinäkin vaiheessa kun puhelu hylättiin ja siirryttiin sähköpostittamiseen, ongelma pysyi hämäränä.
Fysioterapiassa sain kasan uusia liikkeitä raajalleni, ja koetin hävittää ahdistusta kuntosalilla. Jotenkin se onnistuikin. Kotona vilkaisin pelimuistiinpanoja seuraavaa päivää varten.
Lauantaina pelautin viimeisen osan Kuvernööri Quintus -minifantsukampanjaa, jonka olin aloittanut kesällä. Tarinan loppu oli vähemmän rymistely ja enemmän edellisen pelin jälkien seuraamista, kuten kampanjoissani monesti käy. Ei tämä mikään mestariteos ollut, mutta ihan kelvollinen pienoiskamppis kuitenkin. Samaan päivään ahdettiin vielä Astropia-leffan katsominen ja nopea singahdus Lahteen hakemaan vaatteita seuraavan viikonlopun ohjelmaa varten.
Sunnuntai oli laiskaa olemista. Kirjoitin pari lausetta romaanikäsistä, mutta totaalisaldo taisi olla -1500 sanaa: heitin aiemmin kirjoittamiani yritelmiä deleted scenesiin niin että hirvitti. Ihan hyvä tehdä editointia vähän jo tässäkin vaiheessa, mutta joskus voisi tulla valmistakin.
Maanantai, 25.3. 2019
Päivän softa: ferm
Käytin päivän koettamalla toteuttaa iptablesilla hieman monimutkaisia virityksiä. Kotona koetin kirjoittaa ensi viikonlopun peliä, mutta kun luovuus ei hyvällä lähtenyt käyntiin, koetin kickstartata sen Netflix-scifillä. Tau osoittautui ihan katsottavaksi perustieteisrainaksi, jossa oli hyvä visuaalinen suunnittelu. Voi kun joku tekisi avaruusscifiä samanlaisilla oikeasti kiinnostavuuteen tähtäävillä premisseillä. Tosin mitenkään todentuntuinen avaruusscifi on kohtuuttoman kallista tehdä.
Tiistai, 26.3. 2019
Päivän fysiikka: n-kappaleen ongelma
Käytin päivän ratkomalla ongelmia ja rakentamalla uusia juttuja. Vaihteeksi kaikki sujui melko hyvin. Supernopeaa rakentaminen ei ollut - monet jutut projektissa olivat minulle uusia - mutta lopulta sain viritykseni toimimaan. Samalla sain uida verkkoprotokollien kirkkaassa valtameressä, jossa viihdyn oikein hyvin.
Salin jälkeen sain viimein tartuttua pelinkirjoittamiseen. Eihän tässä ole kuin kaksi päivää aikaa funtsia, mitä kaikkea seuraavassa jaksossa voi tapahtua. Onneksi ainakin yksi ideoista on hyvä ja vahva.
Keskiviikko, 27.3. 2019
Päivän mieleenpalautus: sshfs
Sarja tulipaloja häiritsi projektityöskentelyä, mutta kaikki tulipalot saatiin lopulta sammumaan ja jopa aivan toinen projekti otti harppauksen eteenpäin. Kotona pelinkirjoittaminen jatkui, mutta inspiraatio oli vähäistä. Pelkään, että kampanjaa pitää vähän ravistella jotta sitä jaksaisi taas vetää.
Torstai, 28.3. 2019
Päivän muoti: Donald Trump on tappanut punaisen solmion ainakin seuraavan 20 vuoden ajaksi
Onnistuin tekemään pitkänpuoleisen työpäivän, jonka jälkeen taivalsin kotiin valmistautumaan huomiseen. Minun osaltani tähän liittyi pääasiassa puheenkirjoittelua sekä vaateostoksia. Tarvitsin uudet puvun housut, ja samalla tulin ostaneeksi solmion, taskuliinan, vyön ja muita pieniä välttämättömyyksiä. Miesten pukeutuminen on onneksi helppoa, valitettavasti ikävystyttävää.
Perjantai, 29.3. 2019
Päivän etiketti: Juhlavieraiden tulee kollektiivisesti pitää huolta siitä, että tohtoriksi juuri väitelleellä on jatkuvasti riittävästi ruokaa, riittävästi juomaa ja riittävästi palvovia faneja ympärillä.
Heti työpäivän aluksi kävi ilmi, että olin tehnyt virhediagnoosin eräälle robotillemme, jonka johdosta se oli ollut pari viikkoa vikatilassa. Hups. Tiesin, miten tämän voisi korjata, mutta en kyennyt tekemään sitä juuri nyt: minulla oli tänään vain neljän tunnin työpäivä, ja se oli pelkästään etätyötä. Sittenkin tekemäni moka ahdisti, varsinkin kun en kyennyt heti korjaamaan sitä.
Puolenpäivän kiepeillä suuntasin Karon ja Tainan kanssa Viikkiin kuuntelemaan Velman väitöstä. 90 minuutin bioteknologian keskustelusta käsitin ehkä 50%. Ensimmäisen tunnin verran ymmärsin 70% jutuista, mutta sitten viimeinen osuus lähti puhtaaseen molekyylibiologiaan, enkä enää tajunnut kysymyksiäkään. Keskustelu oli tiukkaa, mutta joka tapauksessa vastaväittäjä totesi, että selvästi Velman tutkimus oli korkeatasoista ja hän esitti väitöskirjan hyväksymistä. Näin saatiin kaveripiiriin yksi tohtori lisää.
Sen jälkeen syötiin kakkua ja käytiin hakemassa kotoa vähän vauhtia. Iltaseitsemäksi siirryimme ravintola Sipuliin Katajanokalla viettämään karonkkaa. Olin odottanut tilaisuutta hienoisella kauhulla, mutta minut olikin istutettu ei-akateemiseen pöytään jossa lähin keskustelukumppanini oli Finnkinon ohjelmistopäällikkö. Sain puhua elokuvista ja tv-sarjoista pseudofiksuja koko illan, mikä oli aivan mahtavaa. Välissä pidimme Velmalle puheen ja nautimme sellomusiikista sekä muiden hassuista puheista sekä lahjoista.
Pysyin bileporukan mukana jatkoille asti. Missään vaiheessa epäsosiaalisuus ei saanut minusta niskalenkkiä. Tämä saattoi olla ensimmäinen kerta milloinkaan.
Viikonloppu, 30.-31.3. 2019
Ajankohdan eläin: Brachiosaurus
Lauantaiaamuna heräsin Velmalta, jonne olin jotenkin päätynyt eilisillan päätteeksi. Tämä tarkoitti, että aamiaiseksi tarjolla oli eilistä kakkua, mikä sopi minulle erinomaisesti. Jouduin livahtamaan melko liukkaasti takaisin kotiin, koska fiksusti olin sopinut tälle päivälle roolipeliä.
Devil and the Deep Black Skyn jakso 29 oli vaihteeksi varsin onnistunut sessio, joskin juonen taustalla ollut poliittinen kuvio oli hyvin sekava. Joka tapauksessa onnistuin välttämään ainakin osin helmasyntejäni (asioiden syöttämisen pelaajille ja pelisession hajanaisuuden) ja lopulta hahmoilla oli mielenkiintoinen ja merkittävä valinta, jonka he tekivät. Seuraava peli saattaakin sitten olla tämän valinnan seurauksena kampanjan viimeinen. Pelin jälkeen kävimme vielä pikaisesti baarissa, jossa törmäsimme yllättäen viereisessä talossa asuvaan roolipelaajaan.
Sunnuntaina oli typerää kellojen siirtelyä sekä Heurekan dinosaurusnäyttelyä. Dinot olivat mahtavia, ja niiden innostamina päädyin Tainan ja Karon kanssa katsomaan Jurassic Parkin. Edelleen se on hieno elokuva, ja ännännellä katselukerralla arvostaa ihan toisella tavalla Spielbergin suunnatonta taitoa katsojan katseen hallitsemisessa.
