Marraskuu 2018: Ratkaisu levottomuuteen
Torstai, 1.11. 2018
Päivän turhautuminen: Kun sanon, että asia A ei sisällä asiaa B ja tämä on ongelma koska meillä pätee B ja järjestelmä kysyy päteekö A, ratkaisu ei ole että kaikki on OK koska B sisältää A:n. Opiskellaan sitä yksinkertaista peruslogiikkaa ja käytetään apuna vaikka laatikoita jos ei muuten onnistu.
Yliopiston tietosuojainfossa taisin viimein päättää, että yksikkömme on syytä suhtautua juridiikkaan samoin kuin ohjelmistokehitykseen 10 vuotta sitten: tämä on meille niin tärkeä asia, että tarvitsemme ammattilaisen hoitamaan sitä. Ei vaan toimi, että vedän amatöörinä ja OTO-juristina asioita, jotka pitäisi hoitaa pitkäjänteisesti ja lainmukaisesti. Yliopiston pitäisi tukea meitä tässä, mutta jos tämä ei käy, meidän pitää ehkä palkata oma juristi, aivan kuin olemme palkanneet omat koodaritkin.
Salilla oli raskasta. Viikonlopun peliä varten tarvitsemani ilmapatjan pumppu oli jäänyt Turkuun. Ihan kuin olisi marraskuu alkanut.
Toinen vuosi, osa 3: 2.-4.11. 2018
Ajankohdan haaste: Ruuanlaitto 30 hengelle. Onneksi ei ollut yksin minun vastuullani.
Tehtyäni melko lyhyen työpäivän, josta suurin osa vielä meni palaverissa, oli aika taas hypätä katastrofinjälkeiseen lähitulevaisuuteen Toisessa vuodessa. Kolmas peli oli asiaankuuluvasti Syksy, ja sisältöön kuului vartiotornin rakentamista, yhteisön sisäisiä tappeluita sekä ahdistusta tulevasta talvesta. Vähitellen pieni yhteisömme alkaa osata toimia yhdessä ja jopa suhtautua järkevästi rikkomuksiin sekä erimielisyyksiin, mutta tämä ei välttämättä riitä pelastamaan meitä kaikkia nälkäkuolemalta.
Peli oli emotionaalisesti taas yhtä vuoristorataa, ja yllätyin itsekin kun tosi rauhallinen hahmoni lopulta viimein kimpaantui ja menetti täysin malttinsa toiselle hahmolle. On hienoa, että Vellu voi hyväksyä väkivallan ja ruokavarkaudet, mutta se, että joku särki hänen rakentamansa pyykkikoneen viimein ajoi hänet täysin reunan yli. Tajusin myös, että hahmoni ei ole kiivas eikä kimpaantuva, mutta kun hän kerran johonkuhun pettyy, ei anteeksiantoa ole ihan heti tiedossa.
Kotona en yrittänytkään saada aikaiseksi mitään suurta ja ihmeellistä. Minulla oli säästössä vasta ilmestynyt uusin Laundry Files -kirja, ja uppouduin siihen, onnellisena siitä, että olin ottanut maanantain lomaa töistä.
Maanantai, 5.11. 2018
Päivän teema: Erittäin hyvät tarinat
Käytin pelinjälkeisen vapaapäivän rentoutumalla uuden Laundry-kirjan parissa. Labyrinth Index oli nerokas ison skaalan rymistelu, vain parin tyylivirheen päässä erinomaisuudesta. Olen varmaan tavallaan jo hyväksynyt sen, että kaikki Laundry-sarjan päähenkilöt kuulostavat nörteiltä ja jakavat geekkihuumorintajun, vaikkeivät sitten Bob Howard olisikaan, mutta sittenkin vähän häiritsee kun HR-hirmu Mhari Murphy puhuu rutiinilla d6-nopista ja viittailee nettimeemeihin. Lisäksi strossiaaninen hahmoarkkityyppi "hahmojen hurjan pelottava esimies, jolla on räiskyvä huumorintaju" sisältää liikaa huumorintajua ja liian vähän pelottavuutta. Sama vika oli Angletonissa.
Sittenkin, Laundry Files pysyi edelleen suosikkinani. Strossin tapa päästää tarinansa lähtemään täysin lapasesta ja peloton suhtautuminen eskalaatioon viehättää. Isompaa vahdetta silmään vaan.
Kävin myös Tainan kanssa elokuvissa katsomassa Bad Times at the El Royalen. Se oli ihan oikea mestariteos. Lähtien tarantinomaisesta hahmoesittelystä mutta väistäen nihilismin, josta Tarantinoa on joskus syytetty, El Royale on leffa, joka pitää ehdottomasti katsoa teatterissa. Drew Goddard on mahtava.
Tiistai, 6.11. 2018
Päivän sankari: Ron Stallworth
Töiden jälkeen piipahdin Kitty'sissä vilkaisemassa Toisen vuoden pelaajia. Ilmeisesti laajempikin larp-tapaaminen oli siirretty tänne Kaislasta. Tämä oli muutos, jonka toivotin tervetulleeksi: Kaisla on minusta jo pitkään ollut aivan legendaarisen epäviihtyisä, ja ajatus sieltä poispääsystä saattaa jo melkein saada minut käymään näissä tapaamisissa. Valitettavasti Helsingin skene ei ole minulle vieläkään yhtä tärkeä kuin Turun.
Kun Taina ehti paikalle, lähdimme käyttämään viimeiset leffalippumme BlacKkKlansmaniin. Sekin osui minuun oikein hyvin. Ei se ollut yhtä nerokas kuin El Royale, mutta Spike Lee on kyllä hyvä ja poleeminen ohjaaja. Oli jotenkin oikein katsoa tämä leffa juuri nyt, gringojen välivaalien iltana. Nukkumaanmennessäni ennusteet olivat aika suotuisat, mutta oli vaikea olla muistamatta iltaa kahta vuotta sitten, jolloin ennusmerkit lupasivat hyvää mutta todellisuus olikin kauhea.
Keskiviikko, 7.11. 2018
Päivän toivottelu: Hyppää suohon, Donald Trump ja rikolliskoplasi
Yö oli todella vaikea. Heräilin sekä Tainan yskään ja unihäiriöön että omiin ahdistuksiini. Alkuyöstä kävin vilkaisemassa USA:n välivaalituloksia, mutta en ymmärtänyt niitä, joten pakotin itseni takaisin vuoteeseen niiden seuraamisen asemasta. Uni ei ensin tullut, ja kun viimein sain nukahdettua, näin unta masentavan todellisentuntuisista uutisista ja twiiteistä, jotka kertoivat demokraattien tappiosta ja Trump-vallan jatkumisesta.
Onneksi aamulla todellisuus oli toisenlainen, ja edustajainhuone oli siirtynyt demokraateille. Eihän tämä tietenkään mitään todistanut, mutta saattoi sentään toimia jonkinlaisena hidasteena oranssin mielipuolen toimille.
Työpäivä oli vilkas ja täynnä tympeää hallintohommaa. Se vei mehut melko nopeasti, joten lähdin kotiin suhteellisen varhain. Kirjoittelin pelimateriaalia, ja katselin haaveillen romaanikäsistä. Olisipa vapaat pari viikkoa vaan kirjoitella kaikenlaista.
Torstai, 8.11. 2018
Päivän ärsytys: Pöhköt palaverit
Olen jotenkin sekaantunut yhteen tyhmimmistä hankkeista, mitä on. Meillä on jo vuosia ollut puljulle X toteutettu kansallinen palvelu asiasta A, mutta nyt pulju Y on saanut rahoitusta samaan asiaan, ja hekin haluavat kansallisen palvelun asiasta A. Tämähän on siis täysin päällekkäinen meidän jo toteuttaman palvelun kanssa, ja sekä X että Y ovat sitä mieltä, että nämä eivät saa mennä sekaisin. Haluaisin ennemmin työajallani tehdä jotain järkevää kuin miettiä, miten X ja Y voisivat leikkiä kiltisti keskenään.
Työasioiden ulkopuolella mielialaa vähän kohensi, että Helmetissä Valkean liekin kaikki kappaleet olivat lainassa ja varausjono oli kuukauden mittainen. Kai tuota sitten halutaan lukea. Puolueettomia arvioita vaan ei ole vielä tullut vastaan.
Viikonloppu, 9.-11.11. 2018
Ajankohdan fiilis: Olisipa loma
Viikonloppu kului rumaa säätä manaillessa ja peliä sekä romaanikäsistä kirjoitellessa. Mitään NaNoWriMo-tahtia en todellakaan koeta ylläpitää, koska tässä marraskuussa minulla on ainakin nimellisesti muutakin tekemistä.
Lauantaina sentään pelattiin pitkän tauon jälkeen Raudan tietä. Tauko oli ollut niin pitkä, etten edes muistanut mitä metkuja velhohahmoni oli edellisissä peleissä käyttänyt. Pelin sivutuotteena sain Heikiltä lahjaksi Veins of the Earth -lähdeteoksen luolafantsuropeihin. Ensivilkaisun seurauksena oli lähinnä kateus ja harmistus siitä, etten itse ollut tätä kirjoittanut. Pitää syventyä kirjaan tarkemmin jahka ehdin.
Maanantai, 12.11. 2018
Päivän edesmennyt: Stan Lee. Kiitoksia Hämähäkkimiehestä, Ryhmä-X:stä, Ihmenelosista ja muista lapsuudesta asti minua seuranneista sankareista.
Olen selvästi oikeaa ainesta tähän esimieshommaan. Tänään piti käydä yhden tiimiläiseni kanssa tuskallinen keskustelu määräaikaisuuden päättymisestä. Viiden minuutin keskusteluun piti valmistautua tunti ja toipumiseen meni kaksi. Museo saisi rahoilleen enemmän vastinetta jos hommaa tekisi joku sosiaalisesti varmempi.
Tehottoman työpäivän jälkeen raahasin itseni marraskuusateen halki Arabiaan puhumaan Kaisan kanssa peliasioita. Kun ehdin sieltä kotiin, olin aika kuitti. Viikonloppuna ostin pikkurahalla Hitmanin, ja tällä hetkellä kiinnostaisi lähinnä pelata sitä. Lienee jotain tekemistä rivien väliin luettavan luokkasotaviestin kanssa, vaikka oikeasti minusta koodipäinen kaljupää on kyllä vain tunteeton ammattilainen, joka on joutunut vangiksi slapstick-komediaan.
Valopilkkuna, ensimmäinen Valkean liekin suomenjuutalainen lukija oli pitänyt siitä, että kirjassa on suomenjuutalainen päähenkilö. Tämä oli minulle helpotus, koska tosiaan pelkäsin että puutteellisen kulttuuritietämykseni vuoksi reaktiot olisivat pelkästään "voitko kiitti olla kirjoittamatta asioista, joista et tiedä mitään?" Ei niin, etteikö moinen reaktio olisi vieläkin kenties oikeutettu, mutta ainakin on olemassa yksi vastaesimerkki.
Tiistai, 13.11. 2018
Päivän kirjailijablogaus: What makes a work of fiction a superhero story?
Melko paskan päivän pelasti ilmoitus siitä, että Micki oli saanut oleskeluluvan Suomeen. Tämä oli pitkästä aikaa hyvä uutinen turvapaikanahkuprosessista. Ugandaan pelaaminen olisi ollut kuolemantuomio: barbaarinen valtakunta käytännössä murhaa seksuaalivähemmistönsä. Vaikka Micki ei ole meillä oikeasti asunut kuin paperilla moneen kuukauteen, olisi päätöksen evääminen luultavasti silti iskenyt kovaa.
Piakkoin varmaan vierashuone vapautuu virallisestikin, mikä tarkoittaa, että pitänee harkita uuden kotimajoitettavan ottamista sinne. Nyt tiedämme vähän paremmin, mitkä asiat meille sopivat: Mickin kanssa meillä kävi hyvä tuuri, koska hänellä oli jo olemassa Suomessa kaveripiiri ja toimintaa, eikä hän siksi jäänyt aivan yksin kun minä ja Taina vaan vipelsimme omissa puuhissamme pitkin maailmaa. Moinen tuskin tulee muuttumaan, joten jos meille uusi turvapaikanhakija majoitetaan, pitää varmaan ehdottaa samaa kriteeriä. Ei meistä oikein ole seuraksi kun olemme niin epämääräisiä.
Keskiviikko, 14.11. 2018
Päivän peliympäristö: Sapienza. Jos vaikka pistäisi nämä murhakeikat hetkeksi naulaan, kolkkaisi jonkun biitsillä vetelehtijän, varastaisi siltä bikinit ja pulahtaisi uimaan.
Etäpäivä, korkea työteho, yadda yadda. Sen jälkeen muutin Hitmanin yleisölajiksi ja pelasin sitä isolla näytöllä samalla kun Taina kannusti / nauroi vieressä. Komedian tähtihetkiä syntyi, kun huolellisen ja virheettömän operaation alkupuolen jälkeen aina aivan lopussa mokasin hirvittävästi, jouduin pieksemään tai ampumaan kaikki silminnäkijät ja pakenemaan Benny Hill -tyyliin. Vaikka miten pyrkisi pelaamaan tiukkaa ammattilaista joka murhaa vain kohteensa huolellisesti ja äänettömästi, jotenkin tarina degeneroituu aina räjähtäviksi murhajuhliksi pöhköissä vaatteissa.
Torstai, 15.11. 2018
Päivän jekku: Räjähtävä golfpallo
Vaikka Redhat Enterprise Linux onkin sekava kauhistus, oli sen teknisten ongelmien ratkaisu sittenkin tervetullutta terapiaa hallinnolliseen suohon, jossa pyristelin. Muuten kaikkialla oli pelkkää marraskuuta. Taina oli livahtanut mökille, joten järkevien puuhien asemasta pakenin kurjaa säätä Hitmanin aurinkoiseen Italiaan, jossa murhailin, kolkkailin ja yleisesti aiheutin ongelmia. Sapienza on tehtävänä niin mainio, että vaikka olen pelannut sen jo kaksi kertaa läpi, en halua edetä pidemmälle kun merenrantakaupungin leikkikentälläkin tuntuu riittävän puuhaa.
Viikonloppu, 16.-18.11. 2018
Ajankohdan museoesine: Museoitu ropekampanjan viimeisen session pelipöytä Astuit ansaan! -näyttelyssä. Asiaankuuluvasti täyttä kaaosta, paitsi yhden OCD-pelaajan paikalla, jossa nopat olivat suorissa riveissä.
Pienillä askelilla eteni taas ajatus työpaikan vaihtamisesta. Seuraavaksi pitäisi tavata mahdollisen uuden työnantajan IT-ihmisiä ja jutella niiden kanssa siitä, mitä he tarvitsevat, ja arpoa, olenko juuri tämä henkilö. Karmii ajatus että voisin olla, mutta ahdistaa ajatus että en olisi. Ensimmäinen vain tarkoittaa, että kannattaisi ehkä hypätä turvallisen akateemisen kuplani ulkopuolelle, jälkimmäinen taas että osaamiseni on auttamattomasti ruosteessa eikä kannata edes haaveilla muusta kuin yliopiston it-piiskaajan tehtävästä.
Perjantaina istuin myöhään baarissa, lauantaina oli edessä keikka Tampereen pelimuseossa sekä luolaseuran syyskokouksessa. Pelimuseo oli todella mainio ja siihen liittyvä suomalaisen roolipelaamisen historian Astuit ansaan -näyttely murskaavan erinomainen. Samalla tuli käytyä myös kivimuseossa ja luonnontieteellisessä museossa, kun niihin samalla kortilla pääsi.
Luolaseuran syyskokouksessa väistin edelleen hallitusvastuun, enkä edes täysin telonut itseäni ryömintälaatikossa. Kotiinkin päästiin aamuyöstä. Sunnuntain ohjelma oli pelinkirjoittelua sekä Hitmania. Murhani leviävät aina täysin käsiin loppua kohden.
Maanantai, 19.11. 2018
Päivän saavutus: Shibboleth-installaation migraatio. Ei loputtoman monimutkaista, mutta olo oli niin nuutunut, että jo tämäkin tuntui saavutukselta.
Viikonlopun valvomisten jälkeen pääsin museolle vasta myöhään. Tekniikan parissa oli hyvä ahertaa, paitsi että sitten iltapäivälle tuli kahden tunnin projektipalaveri, joka imi kaikki mehut. Sen jälkeen pelinkirjoittaminen oli hirveää pakkopullaa. En jaksaisi oikein mitään. Toivon mukaan huominen roolipelaaminen auttaa tähän koomafiilikseen.
Tiistai, 20.11. 2018
Päivän epädiplomatia: Passiivis-aggressiivisuus työyhteisössä. Ei onneksi omani.
Kaksi palaveria, ja jälkimmäisestä jopa myöhästyin. Se oli ehkä hyvä, koska siinä parissa tunnissa mitä ehdin olla paikalla sain jo melkein aikaan tappelun erään tutkijan kanssa ja jouduin kuuntelemaan passiivis-aggressiivista nälvimistä tiimini aikaansaannoksista. Kiehuin koko matkan kotiin.
Onneksi terapiana oli illalla roolipeliä. Xibalba-kampanja palasi eloon 11 kuukauden tauon jälkeen, ja peli oli jopa melkoisen onnistunut. Ei ihme: ideani siihen olivat olleet vahvoja. Ehdimme pelata vain neljä ja puoli tuntia, mutta intoa olisi kyllä riittänyt pidempäänkin. Valitettavasti seuraava työpäivä asetti reunaehtoja.
Keskiviikko, 21.11. 2018
Päivän truismi: "It's always a disk that's full."
Leikkasin työpäivää lyhyeksi ja vierailin puljussa, joka harkitsi palkkaamistani. Vaihteeksi juttelin IT-infra- ja kehittäjäihmisten kanssa, ja koetin arpoa, olisiko minusta tähän hommaan. Ensin iski epätoivo, mutta sitten hieman realistisemmat edellytykset tulivat esiin. Tilanne oli kyllä vakava muttei toivoton; varmasti haastavampi kuin se, johon olin kymmenen vuotta sitten saapunut museolla, mutta toisaalta, taitonikin olivat nyt suuremmat. Ja tässä työssä olisi ainakin kyse tekniikasta, ei mistään hallintohimmelin pyörittämisestä.
Päädyin illaksi takaisin museolle juhlimaan luonnontieteellisen kansalliskokoelman 340-vuotista taivalta. Talo oli aivan täynnä ihmisiä, enemmän kuin olen koskaan täällä nähnyt. Melu oli sen mukainen, enkä voinut väittää viihtyväni, mutta kaipa tämä oli hyvä asia kokoelmiemme kannalta. Tosin yliopiston juhlallisesti antama henkilöstölle suunnattu lahjoitus, kooltaan 1100 euroa, tuntui lähinnä vitsiltä. Toki kaikkia lahjoituksia arvostetaan, mutta yliopiston kuvittelisi ymmärtävän, miltä moisen nappikauppasumman antaminen emo-organisaation toimesta tällaisessa juhlassa näyttää.
Torstai, 22.11. 2018
Päivän viisastelu: "Incompetent. Malicious. Dangerous. Pick two."
Palaverien ja simppeleiden teknisten juttujen täyttämän päivän keskellä sain alustavan tarjouksen mahdolliselta uudelta työnantajalta. Se oli ihan okei, mutta en ollut vielä aivan varma oliko se kilpailukykyinen verrattuna tämänhetkiseen tilanteeseeni. Kysyin pari tarkentavaa kysymystä ja jatkoin toimiani. Ajankohta tarjoukselle oli kyllä hyvä, koska juuri sen tullessa olin palaverissa hämmästelemässä erään yhteistyökumppanimme päätöstä, joka kävi täysin vasten kolmen vuoden ajan käymiämme neuvotteluja. Oletan, että kyseessä on jokin väliaikainen aivopieru eikä mikään oikea linjan muutos.
Olin eilen lähettänyt myös paheksuntaa passiivis-aggressiosta jota olin palaverissa ollut havaitsevani, mielestäni ihan asiallisesti. Näköjään kuitenkin asiallisuudessa oli ollut virhekalibrointi, koska henkilö jonka käytöstä olin paheksunut oli ottanut yhteyttä yksikönjohtajaansa protestoidakseen toimintaani. Tämän ehkä juuri ja juuri ymmärtäisi jos kyseessä olisi vaikkapa perinteinen asiakkuussuhde, mutta kun olemme oikeasti kollegoita, oli reaktio hämmentävä. Ilmeisesti viestintäni on sitten edelleen aivan liian kulmikasta oikeille ihmisille.
Salia, palkkalaskelmia, hieman Hitmania. Huomista peliäkin olisi pitänyt kirjoittaa, mutta ajatukset olivat aivan hukassa.
Viikonloppu, 23.-25.11. 2018
Ajankohdan mieleenpalautus: Kiipeilytekniikka
Vauhdikkaan työpäivän jälkeen syöksyin kotiin pelauttamaan vähän lisää scifiä. Oikeasti olin valmistellut peliä todella surkeasti, ja ratkaisevan oivalluksen siitä mitä pelissä tapahtuisi sain vasta 20 minuuttia ennen ensimmäisen pelaajan saapumista. Tästä huolimatta lopputulos oli melko onnistunut. Tiesin, mitä haluaisin käsitellä seuraavaksi ja miten sitä lähestyisin. On outo tilanne, kun molemmissa kampanjoissa on yhtä aikaa inspis päällä.
Lauantaina Taina lähti larppaamaan ja minä lähdin kiipeilemään Karon ja Joonan kanssa . Salmisaaressa piti varoa kipeää olkapäätä, mutta näköjään tekniikkani on sen verran edistynyttä, että rikkinäisenäkin onnistuin liidaamaan 6a:n reitin on-sight. Ei silti voinut väittää, että voimani, kestävyyteni tai raajani olisivat erityisen hyvin toimineet. Etenkin olkapää pitää korjauttaa, tai tämä touhu on ihan toistaitoista. Illalla kävin vielä vilkaisemassa Suspiriankin, joka oli hyvin omanlaisensa. Pidän kyllä alkuperäisestä enemmän, mutta tämä oli riittävän persoonallinen uudelleentulkinta ansaitakseen ihan itsenäisen olemassaolon.
Sunnuntain katselin ulkona vallitsevaa pakkasta ja kirjoitin pelimuistiinpanoja sekä jatkosuunnittelua. Iltaa kohti ahdistus työtilanteesta kiipesi kimppuun. Tiedän tottumuksesta, että tällainen on normaalia, ja koetin antaa sen kulkea ylitseni ja lävitseni, mutta sittenkin nukahdin vasta aamuyöllä.
Maanantai, 26.11. 2018
Päivän tuskailu: Vanha Wikkawikin versio ei pyöri uudella PHP:llä. Uusi Wikkawikin versio ei pyöri vanhalla PHP:llä. Päivitystoiminnallisuus bugaa. Tämän siitä saa kun käyttää todella harvinaista softaa, mutta eipä sentään ole suuri maali kaikenlaisille murtoveikoille.
Yö oli aika kurja ja aamu oli tuskallinen. Töissä oli sen mukaisesti hidasälyistä. Mikään ei tunnu tehoavan marraskuuhun.
Aloin sentään vähitellen hyväksyä, että olin muuttamassa elämäntilannettani, ja ryhdyin raivaamaan henkilökohtaisia asioitani pois museon palvelimelta. Niitä olikin ihan helkkaristi, ja vanhimmat niistä olivat aika lahoja. Olen luonut viitisentoista peliwikiä, enkä ole tosiaan ylläpitänyt niistä jokaisen versioita, mistä johtuen ne eivät migroituneet kauniisti uudemmille PHP-versioille. Pitäisi varmaan kehittää jokin tapa arkistoida näitä, tai sitten vaan sitkeästi pakottaa niitä pysymään ajan tasalla.
Tiistai, 27.11. 2018
Päivän ilmiö: Blunted affect
Rakentavana viestintäpalautteena sain varmaan ansaitut haukut epädiplomaattisuudestani eräältä kollegaltani. Tavallaan tajuan mitä pitäisi tehdä ja miksi, mutta sitten kuitenkin kiukutteleva osa luonteestani pistää vastaan. Olen varmaan viettänyt liikaa aikaa internetissä.
Ylläolevaan kuitenkin liittymättä, kerroin tiimilleni että poistun kuvioista joulun jälkeen, ja kävin firmalla allekirjoittamassa työsopimuksen. Yksityinen sektori, onpa nyt jotakin. Viimeksi olin tällaisella töissä varmaan vuonna 1995. Mutta toisaalta, ihmiset tuntuvat ehkä enemmän omilta ihmisiltäni kuin museolaiset, ja pääsenpä taas hetkeksi eroon esimiestehtävistä. Tosin jos tulevaisuus muistuttaa menneisyyttä, viiden vuoden kuluttua minusta taas tehdään joku tiimipäällikkö ja siitä alkaa spiraali kohti burnouttia.
Keskiviikko, 28.11. 2018
Päivän Murphyn laki: Nyt sitten iskee flunssa, kun olisi kauhea kiire ja tarve tehdä vaikka mitä
Heräsin kurkkukipuisena. Työnteko olisi saattanut vielä onnistua, mutta aivastelin niin paljon, että ympärilläni ei olisi ollut turvallista. Niinpä päätin suosiolla jäädä kotiin. Yritin joitain tunteja tehdä töitäkin, mutta oikeasti oli selvää, että sairaspäivähän tämä oli eikä etäpäivä.
Palvelinmigraatio ei ehkä ollut fiksuinta hommaa tehdä kuumeisena, mutta buranalla pää pysyi sen verran skarppina, että se onnistui edes jotenkuten. Sen sijaan Hitmanin pelaaminen tuntui olevan ylivoimainen älyllinen haaste.
Torstai, 29.11. 2018
Päivän sekavuus: Hemmetin SSI:t
Tauti piti tiukassa puristusotteessa koko päivän. Koetin tehdä töitä, mutta tulokset olivat aika huonoja. Sitten koetin migroida harrastusprojekteja pois museon palvelimilta, ja tulokset olivat vielä huonompia. Epätoivo omista ylläpitäjän kyvyistä vallitsi, vaikka osan sähläyksestä pystyinkin pistämään kuumeen piikkiin. En aivan tuhonnut mitään kriittistä.
Olo oli liian hirveä pelaamiseen, lukemiseen tai edes elokuvien katsomiseen. Kuume ei ehkä ihan ollut influenssan tasolla, mutta sittenkin fiilis oli jopa niin huono, että mieluummin olisi vaikka ollut töissä.
Perjantai, 30.11. 2018
Päivän piina: Joskus 15 vuotta sitten väsäämieni skriptinpätkien migraatio
Makasin sairasvuoteen pohjalla vielä tämänkin päivän. Olo osoitti lieviä kohentumisen merkkejä, ja olin jopa valmis lähtemään käymään museolla jos palaveri minua olisi tarvinnut. Onneksi kuitenkaan ei tarvinnut.
Pitkin syksyä olin haaveillut kevyestä flunssasta sillä ajatuksella, että olisin liian tarttuva menemään töihin tai puhumaan, mutta jotenkin järki juoksisi niin hyvin, että voisin kirjoittaa. Eihän sellaisia tauteja kuitenkaan ole kuin laiskojen wannabe-kirjailijoiden haaveissa. Tämän flunssarupeaman saldo oli: 0 sanaa fiktiota, mutta pari tehtävää Hitmania. Säälittävää.