<

>

Kesäkuu 2012

Perjantai, 1. 6. 2012

Päivän turvakaide: Taulutietokoneella on vaikea tehdä mitään, mitä valmistaja ei ole nimenomaan suunnitellut. Ilmaisen e-kirjan lataaminen? Ei täällä sellaista, osta kirjasi meidän suosittelemista kirjakaupoista kuten kunnon ihmiset. Kokemus muistuttaa etäisesti ostaria, eikä hyvällä tavalla.

Töiden jälkeen otin Mirin, Elinan ja Jaken kanssa suunnan kohti Hartolaa. Elinan mökillä aikeemme oli harjoitella köysitekniikoitamme ja ehkä koettaa pelastusharjoituksia.

Heti kättelyssä taivas paiskoi niskaan vettä. Suomen kesä ei varsinaisesti pannut parastaan: mökillä paikat olivat märkiä ja nopeasti kävi ilmeiseksi, että jokaista kuutiota ilmaa kohti paikalla oli noin sata hyttystä. Sopeuduttuamme elämään kaukana sivistyksestä saunan ja grillimakkaran (tai soijanakkien) avulla ne jatkoivat sitkeästi rääkkäämistämme. Sisällä mökissä niitä ei onneksi ollut aivan valtavasti.

Olosuhteet mökkiviikonlopullemme eivät olleet kaikkein suotuisimmat. Onneksi olin hieman tätä ennakoiden tullut hankkineeksi kevyen Samsung-koneen. Se sai nyt nimekseen Tukulti-Ninib Sic Semperin ekan kauden toisen pääantagonistin mukaan, ja sen ruudulta katselin Danger Mania sekä luin Mikin Fadeoutia kunnes uni tuli.

Lauantai, 2.6. 2012

Päivän haaste: Nousukahvojen käyttäminen todella ahtaassa paikassa

Lauantaiaamuna sade jatkui, mutta emme voineet piileksiä sitä sisällä loputtomiin. Teimme maastoon pari tutkimusretkeä, joiden tuloksena löytyi boulderoitava kivi sekä köysiharjoitteluun välttävä jyrkänne. Pari pikkuluolaa (tai kivenkoloa) tuli myös vastaan, ja juuri kun olimme erkanemassa lounaalle näimme erään jyrkänteen seinässä lipan jonka takaa näkyi musta aukko. Kiipeäminen aukolle ei näyttänyt mahdolliselta, mutta yläpuolelta sen luo voisi laskeutua.

Sade taukosi ruokailun aikana. Sen jälkeen pukeuduimme täysiin möyrintävermeisiin SRT-roinineen, ja lähdimme oletettua luolaa kohti. Minä ja Jake lähestyimme ylhäältä, Miri ja Elina alhaalta. Köysilaskeutumalla ja -nousemalla pääsimme kohteeseemme, joka osoittautui suomalaisella mittapuulla kelvolliseksi lohkareluolaksi. Auringonvaloa ei sen sisään täysin päässyt pakoon, mutta pari kerrosta ja pari sisäänkäyntiä siinä oli, samoin kuin ryömintää ja lähestymisharjoitusta. Luola nimettiin Huuhkajaluolaksi vuoren mukaan.

Vierestä löytyi toinenkin kapea railo, joka laskeutui tuntemattomaan. Viritimme siihen köyden, jota käyttäen Elina ahtautui alas. Railo ei lopulta johtanut pitkälle ja oli aivan täynnä hyttysiä, mutta sieltä ylös kiipeäminen osoittautui köyden kanssakin varsin vaikeaksi. Elina ei ollut ottanut SRT-settiä mukaan, koska luola vaikutti liian ahtaalta sille - mutta se oli myös liian ahdas kunnolliselle chimneytekniikalle. Kun hän lopulta selvisi takaisin pinnalle, päätin itsekin kokeilla miltä kolo tuntuisi täyden köysivarustuksen kanssa.

Railoon laskeutuminen laitteen kanssa oli hankalin kokemus muistiin. Pohja oli niin kapea, ettei päätäkään mahtunut kääntämään, mutta sen perällä oli sentään pieni leventymä jossa oli mahdollista pyörähtää ympäri. Palatessani köyden luo tajusin, että meno oli sen verran hankalaa ettei minusta luultavasti olisi tähän kovin syvällä luolan uumenissa. Jo päivänvaloa nähdessäkin nousukahvojen käyttö lähes liian kapeassa tilassa oli riittävän ahdistavaa ja vaikeaa. Sittenkin epäilen, että niiden kanssa ylös pääsi helpommin kuin ilman.

Hyttyskoloksi nimetyltä railolta siirryimme saunaan ja iltaruokailemaan. Päivä oli ollut tuloksekas hieman toisella tavalla kuin olin kuvitellut: emme välttämättä olleet saaneet suuria määriä köysitoimintaharjoitusta, mutta sen sijaan olimme löytäneet ilmeisesti aiemmin tuntemattoman luolan. Mahtavat seuramme luolageologit innostua.

Sunnuntai, 3.6. 2012

Päivän rohkaiseva sitaatti: "Without surface practice, your chances of succesfully performing [mid-rope rescue] are virtually nil." - Andy Sparrow opetusvideossa

Mökkiin oli jostain tunkeutunut yön aikana hyttysiä, joten nukkuminen oli heikonlaista. Olimme aamulla kaikki vähän uupuneita ja valittelua niskasäryistä sekä flunssan oireista kuului useasta suusta. Ulkona ei enää satanut, joten vaivoista huolimatta lähdimme etsimään lähistöltä lisää railoja joihin köysinemme laskeutua.

Kuumassa ja hyttysiä kuhisevassa metsässä emme lopulta etsimäämme löytäneet. Meille oli eilen kerrottu syvistä rotkoista joiden pohjalta ei millään pääsisi ylös ilman köyttä, mutta joko tämä oli vain vilkkaan mielikuvituksen tulkintaa pikkuisista kivenkoloista tai sitten emme vaan osuneet oikeaan paikkaan. Kieltämättä ainakin omaa etsimismotivaatiotani vähensi tukala keli ja inhottava tungetteleva suomalainen luonto. Maan alla jaksan seikkailla paljon paremmin kuin sen päällä.

Päivän harjoitusanniksi jäi lopulta köysipelastusvideoiden katseleminen. Iltapäivästä siivosimme, pakkasimme ja pakenimme takaisin ruutukaavan pariin. Ajomatkan aikana hämmästyin tajutessani, että pystyin autossa lukemaan tabletiltani (argh tuota sanaa). Normaalisti yritykset lukea liikkuvassa autossa johtavat nopeasti pahoinvointiin, mutta liki tunnissa en saanut näytöltä lukemisesta samanlaista reaktiota. En ymmärrä, mutta en myöskään valita.

Maanantai, 4.6. 2012

Päivän äänimaisema: Veden toisella puolella Kalasatamassa soittaa Metallica. Se kuuluisi muuten rannalle suht hyvin, paitsi että välillä lokit päästävät fanikirkunaa kitaroiden päälle.

Olin päivän enimmäkseen tyhmä ja kärttyisä. Onneksi useimmat vastaantulleet ongelmat ratkoivat itse itsensä, koska olisin luultavasti ollut liian älyllisesti vajavainen tekemään niille mitään järkevää.

Kotona tartuin viimein edellisen pelin transkriptiin ja kirjoitin sen valmiiksi. Melkoinen urakka siinä oli, 4600 sanaa neljässä tunnissa. Oikeasti vasta nyt aloin tajuta, millaisia hemmetin romaaneja peleistäni ihan vahingossa syntyy. Eikä noita juuri kukaan edes lue. Ehkä pitäisi suunnata kaikki tämä näppäimistön näpyttelyn tarve johonkin oikeasti hyödyllisempään. Vaikka oikeasti pelitranskriptien kirjoittaminen ei todellakaan mitenkään käänny esim. oikeaan fiktion kirjoittamiseen, osittain koska minkäänlaisia laatuvaatimuksia ei tässä ole ja osittain koska vain kirjoitan muistiin jo tapahtuneita asioita. Vähän samoin kuin tämän päiväkirjankin kanssa.

Tiistai, 5.6. 2012

Päivän antisankari: Theon Greyjoy

Työpäivän lonkerot kiemurtelivat iltaan saakka Microsoftin järjestelmäheikkouden takia. Istuin sitten kotona päivittämässä palvelimia ja samalla katsomassa Game of Thronesin kakkoskauden loppuun. Meno oli varsin mainiota, oikeita asioita oli leikelty pois ja lisätyt pätkät olivat yllättävän hyödyllistä hahmojen syventämistä. Kun kirjat näyttävät saaneen vapauden kustannustoimittajan saksilta, on hyvä että edes tv-sarjassa asioita tiivistetään laadukkaammiksi.

Keskiviikko, 6.6. 2012

Päivän ääliö: Jarkko Tontti. Olin tekstin lukenut jo sen ilmestyessä, mutta ääliömäisyys ei vaan katoa minnekään. (Ja jotta tämä ei olisi pelkkää takarivistä huutelua: ihmeellinen intternetti takaa mm. sen, että kirjojen julkaiseminen ei ole enää kallista, eikä laadukkaiden kirjojen kustannuksia tarvitse enää kattaa millään danbrowneilla.)

Sain vihdoin kiipeilytossut vietyä korjaukseen. Muuten päivä kului tietoteknisten pikkujuttujen parissa: töissä säädin Drupalia, kotona rakentelin e-kirjoja. Joskus rikollisessa menneisyydessäni olin imuroinut verkosta kasan html-muotoon konvertoitua wanhan polven scifiä, ja nyt rakentelin näistä nopeasti aivan oikeita .epub-paketteja luettavaksi taskukoneellani. Operaation kesken havaitsin, että Ray Bradbury oli mennyt kuolemaan. Tietokoneita vastustaneen jäärän mielipiteitä kunnioittamatta heitin hänenkin tekstinsä lankulleni. Kuten muustakin warettamastani tuotannosta, on minulla näistäkin isosta osasta paperiversiotkin jossain Porvoon kartanon syvistä loukoistani, joten ihan täysin moraalittomaksi merirosvoksi tässä ei ole heittäydytty.

Illan vietin lukemalla. Sic Semper on älyttömästi velkaa Philip José Farmerin Riverworldille.

Torstai, 7.6. 2012

Päivän hämmästely: Nopat antavat ihan mitä sattuu.

Aamulla olo oli pahoinvoiva ja omppuni oli taas alkanut hukata levyään. Olisi sen voinut nyt ihan kuntoonkin saakka korjata kun kerran aloitettiin. Päivän tietotekniset ongelmat olivat käsittämättömiä, alkaen suunnilleen ylläpitäjän valaistumistasoa mittaavasta VPN-järjestelmästä ja jatkuen teoriaan, että jokin ompun käyttöjärjestelmähäiriö oli syynä siihen, että laite jatkuvasti menetti kykynsä kirjoittaa levylle.

Tietotekniikkaan turhautuneena kävin läpi Sic Semperin edellisjakson vainajalaskennan. Oli synkkää käydä usean sadan nimen listaa läpi ja heittää jokaisen kohdalla, vieläkö näissä henki pihisee. Tulos oli välillä hämmentävä. Tavallaan ärsytti, että vainajia tuli enimmäkseen siitä osasta kyläläisiä joita pelissä ei ollut näkynyt, tämä kun antoi väkisinkin silottelevan vaikutelman. Sota on epäreilua ja satunnaista.

Perjantai, 8.6. 2012

Päivän pelottelu: Puolentoista tunnin ylämäkeen kävely Gouffre Bergerin suulta takaisin leiriin. 20 tunnin luolaretken jälkeen tämä viimeistään tuhoaa hauraan kroppani.

Tapeltuani koko päivän merkistöongelmien kanssa oli mahtavaa paeta kalliolle. Lämmin mutta ei liian kuuma kesäpäivä vietettiin Kakarsbergetillä. Velmakin oli ilmestynyt hetkeksi Suomeen Sveitsistä.

Kiipeily ei ollut suunnattoman sankarillista, joskin trädittelin palan matkaa hankalasti varmistettavaa reittiä ja putoilin pelotta köyteen släbillä. Ottaen huomioon yleisen uskaltamiseni tason nämä olivat ihan kelvollisia saavutuksia. Jossain vaiheessa päädyimme lähtemään metsän läpi virtaavan puron vartta pois kallioiden luota etsiäksemme lammen ja uimapaikan, joka täällä piti olla. Yleensä metsässä käveleminen on minusta ollut viheliäistä toimintaa, mutta kun turbohyttysmyrkky piti ötökät loitolla tajusin hämmästyksekseni, että täällä metsäretkeily oli ihan hauskaa. Kalliopohjainen puro oli ehkä suurin syy tähän: se toi jatkuvasti mieleeni luolavirran. Mahtaa minulla olla kieroutunut suhde luontoon, kun huomaan vaan jatkuvasti kaipaavani kiven sisään.

Kauniin kävelyretken päästä löytyikin pohjavesilampi. Veden kylmyydestä huolimatta uskaltauduimme uimaan. Yllättävän kauan tähän olikin tänä vuonna mennyt.

Viikonloppu, 9.-10.6. 2012

Viikonlopun sääilmiö: Omituinen sumu, joka tuntui leijuvan pelkästään Suomenlinnan päällä. Kaikkiin muihin suuntiin näkyvyys oli normaali, ja sumukin oli saman värinen kuin muu taivas, Suomenlinnaa ei vaan näkynyt lainkaan.

Kurkkukipuinen olo lannisti. Olin suunnitellut liikkuvani viikonloppuna, mutta kävelyä kummoisempia touhuja en saanut aikaan. Pelinkirjoitus, muutamien työhommien hoitaminen ja sarjojen katselu sen sijaan onnistui.

Jotten täysin vieraantuisi ihmiskunnasta, kävin Neonhämärä-kampanjan päättäjäisbileissä. Siellä oli oikeastaan vallan hauskaa. Kävi ilmi, että olin myös pudonnut pois kampanjasta tarkalleen väärään aikaan, juuri ennenkuin masennukseen vajonnut hahmoni olisi törmännyt muutokseen tilanteessaan. Vaan ehkäpä tällä tavoin masentuneen hahmon kokemus oli aidompi, kun mitään vaihtelua synkkyyteen ei löytynytkään.

Maanantai, 11.6. 2012

Päivän fiilis: Epämääräisen ahdistunut

Olisi edes kunnon flunssa, mutta ei, vähän tympeää tukkoisuutta vaan. Siispä päivä kului töissä. Ensimmäistä kertaa varmaan koskaan päädyin asentamaan Ubuntun ja kastoin varpaitani Debianin altaaseen. En vielä tiedä, koenko halua hypätä syvemmälle.

Tiistai, 12.6. 2012

Päivän ärtymys: Ompun levynkäyttöön tullut softavika

Aivan järkevästi alkaneen työpäivän kesken sain kuulla, että yliopiston korkein johto oli määräämässä koko lafkalle tukihenkilöstön rekrytointikieltoa. Uutisissa tämä oli näköjään ollut jo aiemmin, mutta itse oivalsin asian vasta nyt.

Tämä ei kuulostanut hyvältä toimintaa ajatellen. Vakituisena työntekijänä kielto ei minuun osuisi, mutta monet muut tiimissämme eivät ole tällaisessa asemassa. Kiellosta huolimatta meillä on aivan älytön kasa projekteja jotka pitäisi aloittaa, eli varsinainen toiminta ei ole supistumassa vaan laajenemassa. Millähän ihmeellä tämä pitäisi toteuttaa jos työntekijöiden määrä vähenee?

Prosessoin ilmoituksesta sen minkä voin ja sitten keskityin työntekoon. Microsoft-päivitysten ansiosta päivä venyi taas kymmentuntiseksi. Huomenna pitäisi olla skarppina seminaarissa.

Keskiviikko, 13.6. 2012

Päivän onnistuminen: Ihmissuhdelässytyksen tuominen takaisin roolipeleihin.

Vihdoin saimme pidettyä seminaarin, jonka valmisteluihin oli mennyt yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Kerroimme muiden kotimaan luonnontieteellisten museoiden edustajille hienoista suunnitelmistamme kokoelmanhallintajärjestelmän suhteen ja demosimme meillä jo olevia asioita. Huolimatta siitä, että oma panokseni kyseiseen järjestelmään on mikroskooppinen, koen ylpeyttä aikaansaannoksistamme. Ei hävetä moista järjestelmää tarjota muille tarvitseville.

Päivä oli jotenkin niin hektinen, etten ehtinyt syödä lainkaan. Neljän maissa vatsani alkoi nousta kapinaan. Ehdin sentään syödä jotain ennen kuin oli tarpeen siirtyä puistoon vetämään peliä.

Kesälomatauosta huolimatta ehdin pelauttaa välipelin Sic Semperissä Kaisalle ja Ripalle. Edellinen esityskausi oli tosiaan ollut liikaakin taktikointia ja koko yhteisön johtamista, joten nyt päästiin takaisin ihmisläheiseen hömppään kansainvälisillä sopimusneuvotteluilla höystettynä. Pelasimme ensin pari tuntia Kaisaniemen puistossa ja siirryimme sitten Kaislaan jatkamaan. Kahden hengen pelissä tämä oli oikea ratkaisu.

Päädyimme pelaamaan yli puolenyön. Viimein lopettaessamme päädyimme satunnaiskohtaamisen kautta mukaan improvisoituun venäläiseen kotivideoon, jota pari tyyppiä kuvasi kaverinsa häitä varten. Ihmisten ilmoilla on vaarallista.

Torstai, 14.6. 2012

Päivän kiroilu: Javan päivittäminen rikkoi taas Tomcatit. Miten ne aina onnistuvatkin tuossa.

Yöuni oli jäänyt hieman lyhyeksi. Töissä vastaan osui hyökyaalto tekemättömiä pikkuhommia. Töistä päästyäni siirryin pelinkirjoittelun pariin etsimään suuriin suunnitelmiini yksityiskohtia. Sic Semperin seuraava kausi muistuttaa ainakin pelinkirjoitustyyliltään Empireä siinä mielessä, että minulla on selkeät genrelliset tavoitteet joihin pyrin ja jotka eivät tule aivan itsestään.

Perjantai, 15.6. 2012

Päivän outous: Hyttyset eivät pistä kiven sisällä

Tietohallintotiimin kalenterissa oli tänään virkistyspäivä. Ehkä museon rahatilanne on huono, mutta biologeista ja muista naturofileistä koostuvaa ryhmää ei virkistetä rahalla vaan päästämällä ne ulos. Ajauduimme Sipooseen ihmettelemään eliöstöä ja kiveä.

Ensimmäiseksi kohteeksi oli valittu Sipoon karstiluola. Kesä oli vienyt enimmät vedet luolasta mennessään, joten liki koko 7 hengen ryhmämme plus koira mahtui sisään yhtäaikaa. Kun useimmat olivat siirtyneet luolasta ulos takaisin elämää kuhisevaan ulkoilman, ryömin itse luolan päätä kohden -- ja havaitsin käännöksen, joka talvella oli ollut jään peitossa. Ahtauduin siitä läpi, ja ällistyin löytäessäni luolasta toisen kammion. Se oli puoliksi veden täyttämä, täysin päivänvalon ulottumattomissa ja suomalaiseksi luolatilaksi ainutlaatuinen. Luolan tunnettu koko oli yhtäkkiä puolitoistakertaistunut.

Jos minulla olisi ollut mukana kunnon varusteita ja joukko luolaharrastajia, olisi tämän löydön hämmästelemiseen mennyt koko päivä. Nyt tyydyin merkitsemään sen tulevaisuuden tutkimuskohteeksi, ja siirryin muiden pariin jatkamaan luontokulkua. Luolan lähiympäristö ja Sipoonkorvessa oleva luontopolku eivät olleet nekään hullumpia kokemuksia, valitettavasti minulle ne vaan jäivät täydellisesti kiven sisällä tehdyn löydön varjoon. Uusi oikea kammio, tyrmäävää!

Viikonloppu, 16.-17.6. 2012

Ajankohdan pelikuva: Hahmoni näkemys tankkisodankäynnistä

Susanna oli ilmestynyt kaupunkiin ja hengasin aamupäivän hänen kanssaan. Samalla näin pikaisesti Miriä ja Riikkaa lounaalla. Koetin ylipuhua Miriä lähtemään huomenna luolaan, mutta sen sijaan hän olikin menossa Ikeaan. Extreme-harrasteensa kullakin.

Iltapäivästä pyöräilin Heikin luo pelaamaan Panssarilevyä. Osaamattomuuteni tankkijoukkueen komentajan pelaamisessa tuntui poikkeuksellisen akuutisti, mutta sentään selvisimme sodan ensimmäisestä hyökkäyksestä hengissä. Pelissä testattiin erinomaisen stressaavaa toimintamallinnusjärjestelmää, jonka adoptoisin itse jos pelauttaisin vastaavaa peliä.

Kotiin pyöräily kesäyössä oli mahtavaa. Vantaalta Katajanokalle on enimmäkseen alamäkeä, ja käytännössä koko matka on pyörätietä. Juuri ketään muuta ei ollut liikkeellä ennen kuin selvisin keskustaan, joten sain surutta polkea niin kovaa kuin huvitti.

Sunnuntaina sade torppasi ajatukset ulkona käymisestä. Pysyin sisällä ja ideoin peliasioita. Se olisi ollut helpompaa jos koneeni ei olisi taas vihoitellut. Käyttöjärjestelmän uudelleenasennus etenee hitaasti, ei vähitellen koska sovelluksia on kertynyt älyttömästi ja monet niistä on kustomoitu raskaalla kädellä.

Maanantai, 18.6. 2012

Päivän kumitiede: Korkeuden vaikutus parakroniseen siirtymään.

Lomanaikaiset sijaisuusjärjestelyt olivat jättäneet minut sijaiseksi kahteen päällekkäiseen palaveriin. Molemmat näistä olivat todella tärkeitä ja tietenkin eri puolilla kaupunkia. Onneksi palaveri johon päädyin osallistumaan oli energinen ja hauska.

Kotona taittelin koneen uutta käyttisversiota kuntoon ja siirtelin sinne vanhasta ohjelmien asetuksia. Sen jälkeen pääsin takaisin pelinkirjoittamisen pariin. Yhtäkkiä päähäni iski salaman lailla ajatus kertapelispinoffista Sic Semperin maailmassa. Peli ei vaatisi edes paljon kirjoittamista, koska tilanne ja taustatekijät olivat jo käytännössä valmiita. Piirtely ja 3D-mallitkin palvelivat kampanjan laajempaa kokonaisuutta.

Ilta menikin leppoisasti inspiraation syövereissä. Pitää roolipelata varastoon kun heinäkuu menee täysin pelittömässä ympäristössä.

Tiistai, 19.6. 2012

Päivän virheilmoitus: Locale not supported

Päivän työlista alkoi pitkänä ja ensimmäiset kolme tuntia se vaan kasvoi ja kasvoi. Jatkuvasti eteen putoavat pienet mutta kiireelliset hommat veivät iloiset ajatukseni ja saivat minut toivomaan, että tilanne ei jatkuisi tällaisenä kesälomani alkuun saakka. Ei olisi sijaiselle herkkua joutua tappelemaan typerien kellonaika-, virtuaalipalvelin- ja varmennepulmien kanssa.

Ehkä hämmästyttävästä paisuvasta työjonosta johtuen olin suurimman osan aikaa kärttyisä ja vaikea. Lisäksi kuulin viimeisimmästä yliopistojohdon älyttömyydestä: rekrytointikiellon väitettiin olevan voimassa takautuvasti kuun alusta alkaen. Olen kohtalaisen varma, ettei moinen ilmoitus ole oikeasti työsuhteen purkuperuste kuun alun jälkeen palkatuille. Jos olen tulkinnut kuulemani oikein, uusi kotiyliopistoni on keksinyt tyhmyyden johon edes Turun yliopiston johto ei kyennyt.

Keskiviikko, 20.6. 2012

Päivän sekavuus: Yliopiston tukiorganisaation yhteydenotto, joka ei käsittänyt etten ollut työssä matematiikan laitoksella, enkä voinut mitään esitetylle asialle tehdä.

Ensin sain jostain pahoinvointia ja sitten kurkkukivun. Jaksoin kyllä olla töissä, mutta sen jälkeen en oikein voinut kuin maata paikallani.

Koetin käyttää aikaa jotenkin hyödyllisesti, joten kun huonovointisuus hieman hellitti, kuivaharjoittelin Google Earthin ja Street Viewin avulla ajomatkaa Lyonista l'Achardiin. Olin kuullut hurjia tarinoita ranskalaisista teistä, ja tahdoin vilkaista etukäteen mitä oli odotettavissa. Ei mitään kauhean pahan näköistä onneksi.

Ranskassa vierailua varten koetin myös opetella hitusen kielen alkeita. On tärkeää osata kysyä "anteeksi, miten tästä luolasta pääsee ulos?" kun on eksynyt maan alle.

Torstai, 21.6. 2012

Päivän sitaatti: "I'm not a psychopath, I'm a high-functioning sociopath."

Pää ei toiminut ja kurkkuun sattui. Työkuntoa ei aivan ollut, joten jäin suosiolla petiin potemaan. Onneksi on Google Earth jonka parissa viettää aikaa.

Illalla Riikka ilmestyi kaupunkiin viettämään juhannusta. Aloitimme katsomalla jakson Sherlockia. Vaarsin hurmaavaa se oli. Kuvittelisi, että Sherlock Holmesin tuominen nykypäivään ei mitenkään voisi toimia, mutta näköjään tämäkin on mahdollista tehdä hyvn.

Juhannusaatto, 22.6. 2012

Päivän toiminta: Mittaukset kylmässä vedessä

Teorian mukaan mikään flunssainen olo ei selviä maan alla. Siispä tämän päivän juhannusohjelmaksi valittiin Sipoon karstiluolan tutkiminen ja kartoittaminen. Paikan päälle pääseminen oli vihdoinkin muuttunut helpoksi, mutta veden pintapa olikin aiempaa korkeammalla. Onneksi olin ennakoinut, että veden kanssa joutuisi olemaan tekemisissä, joten märkäpuku oli mukana.

Kenttälapion avulla tehtiin tutkimuksia luolan pohjan todellisesta syvydestä. Valokuvat eivät onnistuneet mitenkään erinomaisesti, mutta mittausten tuloksena syntyi ensimmäinen luolakartta paikasta. Kehitimme myös veikkauksen siitä, minne vesi täältä päätyy, mutta meillä ei ollut vielä keinoja tarkistaa tätä. Jos olisi pitkään kuivaa ja/tai mukana muutama sukellusvaruste, voisi tutkia hieman lisää.

Juhannusviikonloppu, 23.-24.6. 2012

Ajankohdan pseudorohkeus: Olen näköjään alkanut uskaltaa kiivetä ihan oikeita boulder-reittejä, vaikka ne kävisivätkin hurjan neljän metrin korkeudessa. Vähän niin kuin luolassa, virhemarginaalia ei tässäkään puuhassa oikein ole. Nyt kun vielä vaikeusasteet saisi jotenkin kohdalleen.

Heikkenevä sää katkaisi monimutkaisemmat juhannuksenviettosuunnitelmat. Lauantaina ehdittiin boulderoida pari kunniakasta tuntia ennenkuin sateen uhka ajoi pois kalliolta. Sunnuntai meni kokonaan sohvalla itäessä.

Mad Menissä selvisin jo toiselle kaudelle. Pidän sarjasta kovin, vaikka siinäkin hahmojen perhe-elämän kuvaus on ahdistavaa. En tiedä onko kotiolojen tympeys vaan 60-luvun ajankuvauksen mukainen, mutta huomaan että hahmojen synkkä perhe-elämä ei kiinnosta minua ollenkaan. Seuraan mielelläni moraalittomien mainosexeccien keskinäistä valtataistelua, mutta siinä vaiheessa kun fokus hyppää kodin tai syrjähypyn seuraamiseen vajoan ikävystymiseen todella nopeasti. Jotenkin vaikutelma muistuttaa hieman historiallisten larppien ja naishahmojen pulmaa: mielenkiintoisia naishahmoja ei vaan osata kirjoittaa. Mad Menissä on toki Peggy ja Joan, mutta he elävätkin työmaailmassa; muut tuntuvat olevan tylsiä kodinhengettäriä, oli heillä sitten millaisia luonnevikoja tahansa.

Maanantai, 25.6. 2012

Päivän säätö: Drupalin virheilmoitusten kiertäminen

Viimeinen työviikko ennen lomaa tuntui kohtuuttoman raskaalta ajatukselta, varsinkin kun minun ja loman välissä seisoskeli vielä pari isohkoa hommaa jotka pitäisi raivata pois alta. Vailla suurta intoa kävin niiden kimppuun. Motivaatiota ei oikein ollut, joten töitä tehtiin sitten ilman motivaatiota ja kiitollisena kaikista distraktioista jotka houkuttelivat tekemään jotain muuta.

Työnteon jälkeen ulkona satoi kaatamalla. Haahuilin tovin vedenpaisumuksessa löytääkseni Dubliner-baarin, jossa Valveen pelijuonimistapaaminen oli käynnissä. Esitin konkreettisia toiveita asioista, joita tahtoisin seuraavissa peleissä nähdä, ja ainakin pohjatyön tuloksena tuntui syntyvän kiinnostavaa pelitilannetta. Jos Neonhämärässä ongelmanani oli liiallinen arkisuus, Valve on ollut pulmallinen toiseen suuntaan: omani ja muiden hahmot tuntuvat olevan niin kaukana minkäänlaisesta yhteisestä todellisuudesta, että tarttumapintaa peliin ei kovin hyvin tahtonut löytää. Mutta tämä saattaisi olla muuttumassa.

Illalla ajatukseni karkasivat taas syvälle maan alle. Vielä kaksi viikkoa lähtöön.

Tiistai, 26.6. 2012

Päivän hyytävä virheilmoitus: "Directory Services cannot start. Please shutdown this system and reboot into Directory Services Restore Mode."

Kun kolme päivää ennen loman alkua kahdelta iltapäivällä päivitystoimenpide rikkoo yhden ylläpidettävän infrastruktuurin keskeisistä laitteista, ovat fiilikset vähän aikaa melko karmivat. Mielessä käy ajatuksia kuten "miksei minulla ole sijaista" ja "miksen tehnyt tätä silloin, kun korjaukseenkin olisi ollut vielä aikaa". Onneksi minulla oli sentään jonkinlainen palautussuunnitelma olemassa, ja onneksi jo toinen kokeilemistani korjausmenetelmistä sai aikaan toivotun tuloksen. Vielä pitäisi vähän järjestelmää päivittää ennen kesää, mutta se sai tältä päivältä jäädä.

Ulkona oli kaunis ilma, ja päädyin Mirin kanssa Rollareille. Kiipeilyn asemasta harjoittelimme köysitemppuja kuten solmun ohitusta ja alaspäin prusikointia. Jälkimmäinen oli vähän pelottavaa mutta vähemmän raskasta kuin olin kuvitellut. Kaipa sitäkin voi sitten oikeasti tehdä jos tarve on.

Keskiviikko, 27.6. 2012

Päivän kesäisyys: Auringonpaisteen keskeyttävä trooppinen sadekuuro kasteli minut kahdesti.

Omppukone palasi korjaamoon, joten päätin käyttää varakoneena taskukonettani. Käväisin ostamassa siihen näppäimistön, ja yhtäkkiä pikkuisesta lelustani tuli aivan oikea työväline. Tämäkin merkintä on kirjoitettu täysin sitä hyödyntäen. Sain jopa museon VPN-yhteyden toimimaan (oli huomattavasti helpompaa kuin vaikkapa Windows 7:llä). Jos jostain löytyisi vielä toimiva x-serveri ja Windowsin etäyhteyspalikka, en varmaan mitään muuta perusylläpitoon enää tarvitsisikaan.

Kiipeily tapahtui vaihteeksi sisällä, sää kun oli mitä oli. Muut olivat myös tulleet kalliolta vettä pakoon ja Salmisaari oli aika täynnä. Olin kuvitellut olevani aivan ruosteessa, mutta näköjään jotain kestävyyden ja rohkeuden rippeitä oli tallella kun 6B:n liidailu onnistui paremmin kuin viimeksi moista yrittäessäni. Jos oikein asiaan panostaisin, yrittämäni kattoreitti saattaisi mennä loppuun asti ennen reissuun lähtemistä.

Torstai, 28.6. 2012

Päivän kuvitteellinen laite: Luolatietokone

Asennettuani taskukoneeseen Remote Desktop Clientin ja X-Serverin pystyin oikeastaan tekemään kaikki työni sillä. Lähes välittömästi omppunikin palasi korjauksesta ja nyt se tuntui jo oikeasti toimivankin. Käytin iltapäivän päivittämällä konettani ja sen jälkeen lukemalla lisää luolakirjallisuutta sekä kirjoittamalla pelijuttuja. Jotenkin nämä kaksi päätyivät kombottumaan, ja tuloksena syntyi spekulaatiota siitä, millaista luolatoiminta olisi 15 vuoden kuluttua.

Löysin itsestäni epäilyttävän muutosvastarintaisen luddiitin yhdistäessäni pelimaailman ajatuksia tietotekniikan läpitunkevuudesta rakkaisiin harrastuksiini. Tajusin, etten pitänyt ajatuksesta luolatietokoneesta, joka jatkuvasti kertoisi sijaintisi kolmiulotteisella kartalla, varoittaisi vaarallisista solmuista tai irtonaisista pulteista ja muutenkin toimisi luolaretken oppaana. Eksyminen on minulle tärkeä osa kokemusta. Mahtoikohan alkuaikojen sukeltajilla olla samanlainen reaktio sukellustietokoneisiin tai muihin harrastuksessa nykyään käytettäviin apuvälineisiin?

Perjantai, 29.6. 2012

Päivän oivallus: Jos klippaa köyden jatkoon vyötärönsä korkeudelta, käyttää paljon vähemmän energiaa kuin kurottamalla.

Viimeinen työpäivä kului parin tehtävän viimeistelyssä, dokumentaation ajantasaistamisessa ja sijaisohjeiden kirjoittelussa. Kun olin saanut kaiken valmiiksi, pakenin museolta Salmisaareen kiipeilemään. Kestävyys oli heikoilla toissapäiväisen kiivinnän jälkeen, mutta jostain oli löytynyt taitoa ja rohkeutta joiden ansiosta selvitin kahta semivaikeaa reittiä varsin pitkälle.

Lomahenkinen suorittaminen jäi siltä illalta pelkkään kiipeilyyn. Kotona pelailin hieman Alan Wake's American Nightmarea, mutta huolimatta aikeistani sotkea päivärytmini loman kunniaksi aivan täysin päädyin käymään nukkumaan jo puoliltaöin. Rankkaa menoa.

Lauantai, 30.6. 2012

Päivän huvitus: "Turusta vuosituhanteen vaihteessa muuttanut tyyppi käyttiä sua esimerkkinä siitä, kuinka kinky kaupunki se on", minulle sanottiin. Koen onnistuneeni.

Senaatintori oli täynnä hassun näköisiä ihmisiä. Puhelinnavigaation avulla onnistuin löytämään massasta tutut. Säätiedotus oli uhkaillut sateella, mutta se ei onneksi ollut aivan vielä päällä. Pride-kulkue sai kiemurrella kaupugin halki puolipilvisessä säässä.

Olen hengannut lähinnä rauhanmarsseilla ja muissa vähemmän karnevaalihenkisissä mielenosoituksissa, joten minut onnistui oikeasti yllättämään kulkuetta katsomaan tulleiden ihmisten määrä. Lähinnä huvittava oli lähtöpaikan tuntumassa ollut kourallinen megafoniin julistavia jeesustelijoita, jotka kertoivat meille miten me kaikki olimme menossa helvettiin jos emme hyväksyisi juutalaisten kuningasta sydämeemme. Kun sitä vertasi kulkueen valtavuuteen, toisten seksuaalisuudesta huolta kantava taikausko tuntuu kutistuneen lähes irrelevanttiuteen asti.

Marssittuamme vaihdoin partyvaatteet ulkoilukamoihin, ja suuntasin Kaisan kanssa Kruunuvuoreen katsomaan rauniotaloja. Hylättyjä ja romahtaneita huviloita seisoi kauniilla kallioilla vain parin kilometrin päästä kotoani - välissä tietysti oli Kruunuvuorenselkä, enkä omista venettä sen ylittämiseen. Pariin taloon pääsi sisäänkin, mutta useimmat olivat niin riekaleina että ne olisivat varmaan romahtaneet jos niihin olisi koskenut. Alue oli kyllä siinä määrin hieno, etten ihmettele että tänne on kaavoitettu asuntoja. Vähän huitsin kuusessa mihinkään muuhun nähden ne toki ovat.

Päätin illan häviämällä Kaisalle Sormusten herra- ja Warhammer-aiheisissa lautapeleissä. Pelaaminen venyi älyttömän myöhään, ja kotiin päästessäni olin rättiväsynyt. Postilaatikossa odotti ilmoitus, että Walesissa joku vittumainen ihminen oli käynyt rikkomassa Ogof Ffynnon Ddun yläsisäänkäynnin kahvan, ja luolan luukusta ei päässyt sisään eikä ulos kunnes se korjattaisiin.